Noviisien rapujuhlat

sunnuntai 13. elokuuta 2017




Meillä on ystäväperhe joiden kanssa vietämme usein aikaa ruoan äärellä, ja tällä kertaa oli pienten rapujuhlien vuoro. Muistelin itse asissa, että olisin kirjoittanut joskus tänne blogiinkin meidän tavasta viettää usein sunnuntaita yhdessä. Selasin vanhoja postauksia ja sieltähän se löytyi; Lauantaitunnelmissa sunnuntaina -postauksen päivämäärä on jo yli neljän vuoden takaa.
Aika kiittää.





Välillä teemme niin, että vierailemme ns. valmiissa pöydässä toistemme luona, mutta yleensä laitetaan ruokaa yhdessä. Välillä tehdään rennosti tortilloja, välillä syödään vähän hienommin, niin kuin tällä kertaa. Nykyisin lapsetkin ovat mukana menossa, ja hekin saavat uusia makuelämyksiä.
Juttuun kuuluu se, että pöytä katetaan kivasti. Homma ei ole silti koskaan vakavaa, vaan esimerkiksi näihin tasan viikko sitten vietettyihin pieniin rapujuhliin ryhdyttiin ennakkoluulottomasti ilman kovinkaan kummoista kokemusta.




Siinä vaiheessa kun kaulurit viritettiin kaulaan, ja ravut otettiin käteen, oli pakko keskittyä. "Eli mikä kärki katkaistaan? Mikä irrotetaan? Saako tämän osan siis syödä?" Alkoihan se vaihe vaiheelta sujua. Näissä lapsiperheiden rapujuhlissa snapsilaulut jäivät vähäisiksi, ja olivat mukana vain jutun vuoksi. Muuten yritystä rapujuhlaperinteiden vaalimiseen meillä noviiseillakin oli. Tämä taitaa olla koko blogin historian värikkäin postauskin. Ystävänikin sanoi, että eipä yleensä näe meillä punaisia kukkia. Kiitos vain saksiniekkojen, vaihtelu virkisti. Ruoka ja silloin tällöin kukatkin tekevät poikkeuksen harmonisen hillittyyn värikartaani. Jopa joulusta selviää ilman punaista, mutta näihin juhliin ripaus punaista kuuluu, jopa tällä väriallergisella. ;)




Sieltä löytyy varmasti monia, joille rapujuhlat ovat jokavuotinen perinne. Antakaa siis anteeksi, jos jo heti kattauksessa näkyy vähän omia sovelluksia. Mies esimerkiksi halusi, että pöydässä on myös friteerattuja jättikatkaravun pyrstöjä. Kertakäyttökaulureiden sijaan hankittiin ihan kankaiset, niin että ne voidaan ottaa esiin tulevinakin vuosina. Näin sai siis alkunsa meidän perinne rapujen parissa.

SUDIO designkuulokkeet

perjantai 11. elokuuta 2017



Sudio -designkuulokkeet ovat vilahdelleet monen bloggaajan ja instaajan korvilla. Omani sain yhteistyön merkeissä keväällä, ja ne ovat kulkeneet mukanani monissa kesän hetkissä.
 Tämän kesän myötä Valkoiset Regent-kuulokkeet* assosioituvatkin itselläni erityisesti omaan aikaan, kun olen voinut uppoutua ihan rauhassa johonkin tekemiseen tai vain hetkeen; pyöräretket musat korvilla, auringossa rentoilu terassilla, laiturin nokassa vietetyt hetket... Odotan silti jo myös syksyisiäkin hetkiä, kun sateisena sunnuntaina voin käpertyä sohvalle teekupin kanssa takkatulen äärellä ja laittaa soimaan jotain pehmeää.




Regent-kuulokkeet ovat käytössä ihanan helpot, koska ovat siis lagattomat ja toimivat kätevästi bluetoothilla. Kuulokkeiden kantama on 10m, joten yhteys ei katkeile vaikka kotona liikuu huoneesta toiseen. Yksi lapsuusmuistoni on rätisevästä radiosta soiva iskelmä. Lämmin muisto, mutta silti ei ihme, että iskelmä ei uppoa edelleenkään. Näillä kuulokkeilla musiikin äänenlaatu on studiotasoinen elämys. Akku kestää 24h, eli näitä kuulokkeita ei tarvitse joka lenkin jälkeen olla lataamassa.
Laadukkaan äänentoiston lisäksi näiden kuulokkeiden toinen puoli on niiden viimeistelty design. Regent- kuulokkeet ovat tyylikäs asuste ihan yksityiskohtia myöden. Sain kuulokkeisiin myös vaihdettavat capsit, jotka valitsin tyyliini sopien marmorikuviolla. Kuulokkeisiin kuuluvat automaattisesti siis nuo valkoiset kuoret kultaisella yksityiskohdalla. Nekin ovat myös kauniin minimalistiset, ja tulevat varmasti olemaan jatkossa myös käytössä. Näiden kuulokkeiden kohdalla ei siis haittaa, vaikka ne laskisi päästään kotona hyllylle kuin hyllylle. Ne ovat aina kauniit, ja kuin suunniteltu osa sisustusta.



Tätä postausta tehdessä korvillani soi jazz, niin kuin usein muutenkin. Toki musiikkimakuni on laaja, ja musiikki valikoituu yleensä tilanteen ja tunnelman mukaan. Jazz on kuitenkin mun kotimusaa. Jazz ja nämä kuulokkeet tuovatkin mieleeni New Yorkin ja Pariisin, kaksi tyylikästä ja sykkivää kaupunkia. Nämä kuulokkeet päässä musiikki vie mennessään, niin että silmät kiinni voin hetkittäin olla Seine-joen varrella tai Manhattanilla.
Kun joku biisi kolahtaa oikein kunnolla, kuuntelen sitten sitä yhtä ja samaa biisiä niin kauan, että lopulta itsekin kyllästyn. Sitten annan biisin vähän levähtää, ja se päätyy kaikkien aikojen lempparit listalle, jossa se taas soi muiden suosikkien seassa. Mies ei yleensä jaksa hyvääkään biisiä kuunnella putkeen kolmea kertaa enempää. Kuulokkeet korvilla saan huudattaa omaa musaani, ja kun hän ottaa esiin Mokoman levyn, lainaan kuulokkeita hänellekin oikein mielelläni, kunhan säästyn siltä. ;) No joo musiikkimakuja on monia.

 Sain tilaisuuden jakaa teille 15% alekoodin Sudion nettikauppaan. Sen saa kaikista tuotteista ja Sudiohan toimittaa maailmanlaajuisesti ilmaiseksi. Jos siis sinäkin olet hankkimassa kuulokkeita ja haaveilet Sudion laadukkaista ja tyylikkäistä kuulokkeista, niin KUISTINKAUTTA15 -koodia käyttämällä saat siis 15% alen.

* Kuulokkeet ja capsit saatu yhteistyössä Sudion kanssa

Yläkerran sisustuspohdintaa ja pikkuviidakko

maanantai 7. elokuuta 2017



Yläkerran aula on ollut sisustuksellisesti jotenkin vähän murheenkryynini. Jotenkin sen sisustus ei meinaa asettua. Olin kokonaisuuteen jo aika tyytyväinen, kun sen täällä edellisen kerran esittelin Loungemainen aula -postauksessa. Sen jälkeen sinne muutti pojan huoneesta tuo pieni kaappi. Sinänsä tykkään tuosta miehen tekemästä kaapista, mutta se vie divaanilta sen paikan, johon se parhaiten sopisi. Toisaalta kaapissa taas on se kiva puoli, että sen päälle voi koota ja vaihdella asetelmia.



Viherkasvinurkkauksesta yläkerrassa tykkään. Viherkasvit ovat aikamoinen trendi, ja ensin ajattelin, että se trendi ei ole minua varten, ihan vain siksi, että saisin tuskin pidettyä niitä elossa. No päätin kokeilla yhtä, ja kun se menestyi, niin toista ja... Poika alkoi kutsua yläkerran viherkasvinurkkaustani pikkuviidakoksi. Tottahan tuo, pikkuviidakkohan meidän käytävän päähän uhkaa olla kasvamassa. Sieltä niitä levittäytyy aika-ajoin muuallekin taloon. Varsinkin keväällä, kun ulkona ei vielä voinut laittaa pihaa ja puutarhaa, purin vihervimmaani sisällä näihin. Lyyraviikuna ja puistokultapalmu asustelivatkin olohuoneessa silloin. Tuo paikka yläkerrassa on kuitenkin ollut kasveille mieluinen. Siinä on valoa, mutta ei paahdetta. Kun se on kylppärin ja vesipisteen vieressä, niin minäkin muistan niitä kastella.


Muhittelen täällä jo ajatuksia aulan tunnelman hiomisesta oikeaan suuntaan. Kun syksy tulee ja sisustusvimma todella iskee, niin taidan kohdistaa sen vimman tänne. Kutsuimme tätä tilaa ensin loungeksi, mutta nyt siitä on tullut puheissa vähän latteasti aula. Tavallaan kesän kepeys näkyy nyt yläkerrassa ihan kivasti, mutta jotain vielä vähän tyylikkäämpää, ja takaisin sitä loungemaisuutta haluaisin. Kesällä tähän tilaan löytynyt VM carpetin Elysee-matto on jo oikeaan suuntaan tyylillisesti. 
Kesän aikana inspiroiduin esimerkiski asuntomessuilla Mikko Toppalan suunnittelemasta kohteesta (Design talo pala, kohde 2), ja sen Kelly Hoppen -tyylisestä sisustuksesta. Kotona kaivoinkin taas kerran hänen klassikkosisustuskirjat esiin ja fiilistelin tunnelmia Art of home -videoklipeillä.
Loungemaisuus linkittyy mielikuvissani myös hotellimaisuuteen. Hotelli Lilla Robertsin upea sisutus teki myös tänä kesänä minuun vaikutuksen, kun olimme siellä miehen kanssa juhlimassa 10-vuotishääpäiväämme.
Mustaa taidan ainakin lisätä tähän tilaan kontrastiksi, ja katsotaan nyt mitä muuta. Ehkä ei kuitenkaan Lilla Robertsin malliin hevosta huoneen nurkkaan. ;)

TALOKIERROS: Sauna

lauantai 5. elokuuta 2017




Se olisi lauantaisaunan aika. Tänä kesänä on saunottu mökkisaunoissa, mutta nyt kurkataan ihan tänne meidän oman kodin saunalle. Siinähän kävi sitten niin, että silloin kun talokierroksella vilkaistiin kylpyhuoneeseen, niin tämä minulla työn alla ollut sauna-postaus katosi bittiavaruuteen. Vahingossa menin klikkailemaan sen sinne ihan omin pikku kätösin, että silleen. Kuvat toki ovat tallessa ja nyt pienin lisäyksin tässä.


Sauna ei vieläkään ole ihan valmis, mutta ajattelin, että nyt kuitenkin näyttää sen teille. Enää puuttuu pientä viimeistelyä, mutta älkää siis välittäkö vähän sojottavista lauteiden päistä.



Tummiakin saunoja tehdään edelleen paljon, mutta me halusimme tässäkin tilassa maksimoida valon. Lauteiden ja seininien materiaaliksi valittiinkin haapa. Koko saunan mittaisesta vaakaikkunasta tulee saunaan paljon luonnonvaloa.
Tunnelmallisina pimeinä aikoina saunaa valaisee istuinlauteiden etureunaan upotetut lednauhat. Niin kuin kylpyhuoneessa epäsuora valo tuo pehmeän tunnelman. Jos saunaan haluaa enemmän valoa sitä saa lasiseinien ansiosta lisäämällä valoa kylpyhuoneen puolelle. Lasiseinien alapuolelle halusimme umpinaiset seinäkkeet. Uskokaa tai älkää, mutta kerrankin päätökseen vaikutti eniten käytännön syyt. Ylhäällekin vesi toki roiskuu, mutta lauteiden ja lasin välien puhdistaminen ei houkutellut.
Lauteet rakennettiin, niin että ilme on umpinainen. Portaiden kaksi alinta porrasta ovat kuitenkin irrotettavat, niin siivous onnistuu myös lauteiden alta.




Vaaleaan saunaan valitsimme valkoisen Tulikiven kiukaan. Kun muuten muodot ovat kulmikkaita, niin kiukaaksi valitsimme pyöreän Kuura 1 -mallin.
Saunan tunnelman viimeistelin linjakkaalla löylysangolla ja kiululla ja tekstiileihin valitsin ikat-kuvioa.
Saunomisversiota on meillä kaksi. Näin lauanataisin yleensä perhesauna, jossa pikkuväki viskoo vettä sinne tänne. Saunan jälkeen mennään pyyhkeissä ja kylpytakeissa sohvalle katsomaan telkkaria ja syödään hedelmäsalaattia. Tämä hedelmäsalaatin syöminen on perinne jo omasta lapsuudestani. Hauskaa perheen yhteistä puuhaa, mutta ehkä saunomisversio numero 2, on kuitenkin se itselle vieläkin rentouttavampi. Se toteutuu satunnaisesti usein vähän yllätten arki-iltana. Siihen kuuluu kynttilä, naamio ja saunajuoma. Parasta on istua leppoisissa löylyissä pitkään, ja antaa vain ajatusten vaeltaa.

Leppoisia tai kipakoita lauantailöylyjä, kummat ovatkaan ne oikeat löytyt sinun makuusi.


*Pojan Luinspa nallekorvainen ponchopyyhe saatu yhteistyössä Pikkuvaniljan kanssa.

Pinterest-pyöräilyä parhaimmillaan

keskiviikko 26. heinäkuuta 2017




Olen haaveillut klassisesta pyörästä pienen ikuisuuden. Keväisin kun tiet ovat sulaneet, pyöräkuume on aina lähtenyt nousuun, ja kesän mittaan ottanut vain lisää kierroksia. Haaveissa on ollut tällainen vanhanmallinen, mutta uusi pyörä. Olenkin nyt ihan rakastunut mun uuteen pyörään, mutta vielä enemmän sen antajaan. Mies nimittäin toteutti haaveeni, ja sain pyörän 10-vuotishääpäivälahjaksi (tällä hän kuittasi kyllä kaikki muutkin vuoden lahjomiset). 






Tässä Stålhästen dam -pyörässä toteutuu ihan kaikki pyörähaaveeseeni kuuluvat asiat; Pyörän mattamusta väri, vanhanmallinen runko, jousitettu nahkasatula, nahkaiset kahvat ja ajomukavuuden takaavat kolme vaihdetta. Minunlaiselleni koko pyöräilykokemus on tällä jotenkin ihan erilainen kuin uudemman mallisella pyörällä. Tyyli on niin kohdallaan.




Tällä viikolla kun ajelin kesämusat korvilla kukkakaupalle sekä hakemaan lounassushit ja jälkkärimansikat, täytyy myöntää, että itseäkin vähän nauratti, että tämä on kyllä oikein pinterestpyöräilyä parhaimmillaan. Kun on vuosia haaveillut ja tallennellut fiiliskuvia pyöristä pinterestiin Bicycle-kansioon, niin voin kertoa, että aika mahtava fiilis päästä oikeasti kurvailemaan uudella pyörällä kaikki asianmukainen tarpeisto korissa keikkuen.



Olen siis ottanut kaiken ilon irti siitä, että saan pakata tavarat pyöränkoriin. Kori nimittäin on kuulunut olennaisena osana pyörähaaveeseeni. Tällä kertaa kuljetin herkut kotiin asti, mutta ihan hyvin samat eväät olisi voinut syödä myös piknikillä. Täytyypä toteuttaa vielä sekin tänä kesänä. Aidot kukat korissa en ihan joka kerta ajele, mutta myönnettäkköön, että ei tämä ihan ensimmäinen kertakaan ollut, kun pyöräni parkeerasin kukkakaupan pihaan. Yhteistyönä saadut Sudion Regent -kuulokkeetovat olleet vieläkin toistuvampi osa pyöräretkiäni. Nämä kuulokkeet ovat kulkeneet muutenkin mukana kesähetkissä, ja palaankin niihin vielä.


Fiilistelin kesää, ja myönnän vähän poikenneeni suoralta reitiltä matkalla kotiin. Unohduin  kuvailemaan tätä postausta puistoon, ja kauniin Villa Junghansin pihalle, niin että piti jo soittaa kotiin miehelle, että joko hän kuolee siellä nälkään. Vähän siis katosi ajan taju, mutta vitsit, kun pyöräily on vaan ihan parasta kesäfiilistelyä.

*Kuulokkeet saatu yhteistyössä Sudion kanssa

Makuuhuone ryhdittyi sängynpäädyllä

perjantai 21. heinäkuuta 2017


Vaikka vähän toisin lupailin, niin blogi nyt kuitenkin vietti vähän lomaa. Kesäretket ovat vieneet pitkin kesäistä Suomea, ja meille on jopa osunut ihan tosi kivoja säitä. Kameran olen antanut vähän lepäillä, mutta Instagramissa kesäretkiäkin on voinut seurata. Kaikkien kesäretkien jälkeen on ollut ihana kallistaa pää tyynyyn omassa sängyssä. Sänky onkin saanut viime näkemältä uutta ryhtiä. Uusi sängynpääty ei olekaan vielä näkynyt täällä blogissa, mutta olen saanut siitä jo teiltä kyselyjä, kun se on vilahdellut blogisiskojen meiltä tekemissä postauksissa kukkiva kesäpäivä-juhlien jälkeen. Nyt siis juttua makuuhuoneesta ja myös sängynpäädystä.


Pohdin sängynpäädyn hankintaa jo edellisessä kodissa, ja pitkään ajattelin, että tekisin sen itse. Tai siis mies tekisi rungon, ja minä siihen pellavaisen hupun. Aikaa tuolle projektille ei ole tullut, ja aloin jossain vaiheessa haaveilla valmiista sängynpäädystä. Mitään aktiivisia toimia en ole sen löytämiseksi tehnyt, mutta pitänyt toki silmät auki.
Sängynpääty löytyi lopulta Kodin1:stä, joka on nyt ruotsalaisten omistamana tehnyt uuden tulemisen nettikauppana. Hintaa oli silloin alennusten kanssa vain alle 100€, ja niinpä ajattelin, että vaikka netistä tilatessa värisävyn kanssa saattaa mennä pieleen, niin tätä tilaisuutta ei kannata jättää käyttämättä. Halusin meidän mustavalkoiseen makuuhuoneeseen vähän pehmeyttä ja silti ryhtiä, ja tämä tuo sitä juuri sopivasti. Olen ollut päätyyn todella tyytyväinen. Kangas on napakka, ja sävy osui ihan nappiin. Jännitin vähän, että onko beigen sävy liian lämmin, mutta sävy on juuri oikea; kaunis kylmä hiekan sävy.


Tyyliltään tämä pääty on hyvin yksinkertainen. Napillisetkin päädyt ovat minusta kauniita, mutta meille sopii minusta tällainen ihan yksinkertainen malli. Korkeutta mittailimme etukäteen, ja sekin näyttää kokonaisuudessa juuri oikealta. Se ei ole liian matala, niin että se jäisi tyynyjen taakse, koska niitä keräilen aina sängylle kunnon vuoren. Toisaalta meidän makkari on sen verran pieni, että liian korkea taas olisi tehnyt huoneesta liian tunkkaisen. 
Sängynpääty ei ole ehkä se merkittävin käyttöesine, joten sen hankinta odotteli jonkin aikaa. Tavallaan onneksi, kun asia ratkesi näin edullisesti ja toimivasti.



Uusi sängynpääty innosti raikastamaan makuuhuonetta muutenkin.
Yöpöydälle päätyi kesäinen pionikimppu. Se toi pientä romanttisuutta huoneeseen. Romantiikkaa onkin ilmassa, kun meillä on miehen kanssa tänään 10-vuotishääpäivä. Suunnitelmissa oli joskus, että olisimme viettämässä hääpäivää New Yorkissa. Monta vuotta olimme aina hääpäivänä tai sen paikkeilla matkalla, mutta raskaudet ja vauva-ajat ovat vähän muuttaneet kaavaa. Emme nytkään maltaneet vielä jättää poikia, varsinkaan pienempää, niin pitkäksi aikaa kuin matka New Yorkiin olisi vaatinut. Voihan sitä sitten 11-vuotishääpäivääkin juhlia NY:ssa, tai joskus myöhemmin. Huomenna kuitenkin pääsemme juhlistamaan hääpäivää ihan kahdestaan dinnerillä ja pienellä yhden yön hotellilomalla Helsingissä. Vähän kyllä jännittää jättää vauvaa yhdeksikin yöksi, mutta tiedän, että tuo meidän jo 10 kuukauden ikäinen pikakiituri on mumman hyvässä hoidossa. Tuossa yöpöydällä näkyvässä kuvassa tanssimme toisessa ihanassa kaupungissa, silloinkin hääpäivän tienoilla. Jollekin tuo neljä vuotta sitten otettu kuva saatta olla kliseinen, ja ehkä se vähän höpsö onkin, silti se on meille ihana muisto yhteisistä tanssiaskelista aina 17-vuotiaista asti.
Sängyn päälle on tulossa jotain muutakin tanssiaiheista. Päivi Hintsasen grafiikkaa. Tanssi, Dance -niminen teos on nyt väliaikaisissa kehyksissä olohuoneessa, mutta kunhan saan sen kehystettyä, se pääsee oikealle paikalleen sängyn päälle. 


Kun viimeksi kirjoittelin teille makuuhuoneesta, etsinnässä taisi vielä olla päiväpeitto. Päiväpeittodilemma ratkesi Ikean untuvapeitolla. Sävy oli kuitenkin makuuni vähän liian kellertävä ja pinta tuntui keräävän pölyä. Päiväpeiton päälle hankin valkoisen pellavapussilakanan, ja nyt se on niin tunnultaan, muhkeudeltaan sekä visuaaliselta ilmeeltään sellainen kuin toivoin. Lisäksi on helpompi pestä pussilakanaa kuin peittoa, jos se sattuu likaantumaan.
Mattokin makuuhuoneeseen on vielä tulossa, mutta siitä sitten lisää, kun se saapuu.




Kesäaamuina olen kulkenut puoleenpäivään lemppariyöpaidassani. Monesti päällä on myös klassinen vaaleansininen raitapyjama. Aamutossujen virkaa toimittaa marokko-tossut. Nämä ovat jo kolmannet, jotka omistan. Ensimmäiset mustat hankin aikoinaan autenttisesti Marrakechin torilta. Kulutin ne loppuun ja hankin uudet valkoiset täältä Suomesta. Niihinkin kului lopulta kovassa käytössä reikä, mutta nyt on taas ihan uutuuttaan kimaltelevat tossut.




Bebe nukkuu edelleen meidän makuuhuoneessa, ja
hänenkin nurkkauksessaan on pellavaa, niin kuin meilläkin. Korisänky vaihtui pikkuvauva-ajan jälkeen tuohon miehen alunperin isoveljelle tekemään sänkyyn. Se sujahti koloonsa juuri sopivasti, vain toisesta yöpöydästä piti väliaikaisesti luopua.

Kaunista kesäpäivää!