KUKKIVA KESÄPÄIVÄ: Kesäjuhlat blogisiskoille

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017


Olen täällä edelleen viime viikonlopun jäljiltä leveä hymy kasvoilla. Sain nimittäin vieraaksi joukon blogisiskoja, jotka olin kutsunut meille viettämään kukkivaa kesäpäivää. Idea tällaisesta sisustusbloggaajien päivästä on ollut mielessäni jo pitkään. Elämässä vain on ollut niin paljon meneillään rakentamisesta raskauteen. Ajatukseni on kuitenkin ollut, että sitten, kun talo joskus on valmis ja vauva maailmassa, niin kutsun blogikollegoja meille kylään viettämään kesäpäivää. Matkan varrella aloin ideoida, että voisihan päivään sisällyttää jotain kivaa ohjelmaakin. Kukkateemaisiin juhliin sisältyikin myös esimerkiksi kukkiensidontatyöpaja. Talohan ei ole ihan valmis (puhumattakaan pihasta). Päätin luottaa siihen, että keskeneräisyys tuskin haitannee ketään, kun olennaisinta päivässä ei kuitenkaan ole talo, vaan se, että olisi vain vilpittömän ihana tavata "vertaisryhmää" ja saada heidät meille kylään.


Kuva: Tiina / Design Wash

Meitä oli koolla yhdeksän naisen porukka pitkän linjan sisutusbloggaajia:
Ylärivi: Liisa / Lisbet E, minä, Sanna / Sisustus coco
Alarivi: Tiina / Design wash, Hanna White feather dream, Vilja / Muotoseikka, Giselda / Coffee table diary, Laura / homevialaura ja  Sanna / Inspired by love .
Kaikkien näiden naisten blogeja olen seurannut itse vuosia. Tässä niin sanotussa oikeassa elämässä osan tunsin jo hyvin entuudestaan, joidenkin kanssa olemme joskus pikaisesti tavanneet, ja osan kanssa tämä oli ensimmäinen kerta, kun tapasimme. Nyt voin vain todeta, että juuri niin ihania persoonia kaikki kuin mitä arvelinkin, ja oli kuin olisimme aina tunteneet. Liisa ja Vilja, jotka molemmat tapasin oikeastaan vasta nyt ensimmäisen kerran, kirjoittivat niin osuvasti blogeissaan juuri tästä hauskasta blogisiskojen yhteydestä. Allekirjoitan molempien ajatukset täysin.






Olin jo etukäteen niin innoissani yhteisestä päivästä. Juhlia valmistellessani tanssahtelin itsekseni keittiössä, juuri kun mies meni ikkunan ohi ulkona. Hän vähän päätään pudistellen naureskeli minulle. Mies kuitenkin totesi, että nyt ainakin saat sellaisia vieraita, jotka ovat yhtä innoissaan tuollaisista visuaalisista juttuista, mitä siinä juuri näpertelin.







Oli luvattu ihanaa säätä, mutta koska kyseessä on Suomen kesä, niin vettähän sieltä taivaalta ensin tuli. Se ei tällä porukalla laskenut yhtään tunnelmaa ja sade päätti aika nopeasti luovuttaa. Kun talokierros oli tehty, päästiin jo herkutteluosioon terassille aurinkoon. Juttua ja naurua olisi riittänyt varmasti vaikka iltaan asti.







Tarjottavissa ei oikeastaan ollut sen kummempaa ideaa kuin, että ne olivat kokoelma pieniä kesäisiä herkkuja. Tein siis pieniä erillisiä annoksia sen sijaan, että olisin esimerkiksi laittanut salaatin suureen kulhoon. Jos juhannuksen tarjottavat ovat siellä vielä auki, niin vastaavaan tyyliin voi helposti loihtia myös herkkuja keskikesän juhlaan.






Tässä vielä tarkemmin

kukkivan kesäpäivän tarjoilut:

Annossalaatit pensasmustikoilla

Tomaatti-mozarella-basilikatikut

Lohitäytteiset saaristolaisleivät

Leipäjuustoa viikunahillolla

Fetaa ja oliiveja

Jäädytetyt vesimelonitikut

Kirsikoita
• 
Valkosuklaaseen kastettuja mansikoita

Suklaiset minimuffinssit

Mansikoilla koristeltu limevalkosuklaa tuorejuustokakku

Juomat: 
Alkumaljoiksi proseccoa 
Hapotettua seljankukkamehua (jota tarjoilen meillä melkein kaikissa juhlissa hana-astiasta)
 Kahvia ja teetä.

Näistä voi siis napata kesäjuhla-menuun vaikka vain muutaman tai tätä menua voi vielä täydentää muillakin pikku herkuilla. Esimerkiksi tuulihatut sopisivat makeiden joukkoon hyvin, ja suolaisissa voisi olla tummien leipien kaverina myös vaaleat leivät vaikkapa tomaattisalsalla. Ruokaisampaan versioon mukaan uudet perunat sellaisenaan tai perunasalaattina, ja näin alkukesästä raparperistakin voisi tehdä jotain. ...Ei pitäisi nälkäisenä kirjoittaa ruoasta. ;)




Kukkiva kesäpäivä ei siis päättynyt meille, vaan meiltä suuntasimme "lähikauppaani" HALIin, ja vielä Ihana kukkanen kukkakauppaan, jossa tapasimme Bonden living -sisustusmerkin perustaneen Kati Hienosen, ja jossa meille järjestettiin jo mainitsemani kukkatyöpaja. Noihin päivän osioihin palaan vielä seuraavassa postauksessa tarkemmin.




Juhlakoristeluna oli tietysti kukkia. Sain Ihana kukkasesta sylillisen valkoisia kukkia ja vihreitä oksia meidän päivää koristamaan. Tein niistä yhden isomman asetelman isoon jalalliseen lasiastiaan, ja sen ympärille kokosin pienempiä. Idean tähän sain osallistuessani Ihana Kukkasen asiakasiltaan tässä muutama viikko sitten. Siellä tämä monesti lehdissäkin nähty koristeluidea oli toteutettu.
Lisäsin kukkakaupan kukkien joukkoon vielä meidän rinteestä keräämiäni vadelman oksia, ja vastaavanlaisenhan voisikin hyvin loihtia myös täysin luonnonkukista. Isoon lasikulhoon tehdyn asetelman idea on, että laakean maljan suuaukkoon laitetaan teippejä kahteen suuntaan, niin että niistä syntyy ikään kuin ristikko, näin kukat pysyvät paikoillaan teippeihin nojaten. Asetelmasta tulee runsas vähemmällä määrällä kukkia, eikä ne valahda esimerkiksi vain yhteen reunaan. Kukkasieneen verrattuna tämä on myös ihanan ilmava, ja lasiastiassa kirkas teippi jää piiloon toisin kuin kukkasientä käytettäessä.


Sisustusbloggaajista, kun oli kyse, kamerat tietysti räpsyivät.
Ainakin Tiinan, Liisan, ja Sannan blogeihin onkin jo ilmestynyt postaukset meidän päivästä. Kokoan ja päivitän vielä ihan loppuun kaikkien #kukkivakesäpäivä postaukset itselleni muistoksi, ja tästä tekin löydätte ne kootusti. Blogikollegoiden postauksissa sattaa myös vilahdella kuvia sellaisista meidän kodin kuvakulmista, joita en ole itse vielä ehtinyt edes teille esitellä.
Jo tähän mennessä onkin ollut kiinnostavaa katsella kuvia omasta kodista toisten kameran linssien läpi katsottuna. Kuvakulmia, joita ei itse olisi osannut ajatella, ja vaikka olisi, niin tuskin olisin saanut sellaisia kuvia kuin nuo taitavat valokuvaajat. Tyttöjen ylistävät kommentit meidän kodista täällä ollessa ja blogeissa saivat minut vähän häkeltymään. Vaikka olen toki ylpeä meidän talosta, niin kyllähän sitä vähän omille jutuilleen turtuu. Näillä naisillahan on kaikilla itsellään niin upeat kodit. Jos en itse olisi niin innostunut sisustamisesta, niin näiden naisten käsiin voisin helposti antaa kotini sisustamisen. Keidenköhän kodeista ja blogeista itse olen sisustusinspiraationi kerännyt. Kiitos vain leidit! Sehän tässä bloggaamisessa kivaa onkin, hyvä kiertää! Onhan se totta, että välillä joku juttu kokee vähän devalvaation noustessaan blogihitiksi. Minusta jokainen koti, oli se sitten bloggaajan tai kenen vain koti, on kuitenkin aina persoonallinen kokonaisuus. Välillä törmää muissakin asioissa siihen, että ihmiset haluavat pitää itsellään kivat jutut, alata ikään kuin omistamaan asioita, jotka eivät oikeasti ole kenenkään omistettavissa, kuten vaikka kiva ravintola, matkakohde tai sisutustyyli.  Minusta kivempaa on asioiden jakaminen toisten kanssa, se tuottaa hyvää synergiaa ja siihen bloggaaminen juuri perustuu. Blogisiskoille kiitos vielä ihanasta päivästä, hyvän synergian luomisesta. Tällä energialla ja näillä kesämuistoilla mennään kesän jälkeen niitä arkisempiakin päiviä.

Muotoseikka: Kukkiva blogikoti Päivä huippuseurassa
Lisbet e: Kuistin kautta - kesäpaivä Heidin kotona
Inspired by love: Kukkiva kesäpäivä ja päivitetyt asuntohaaveet
Coffee table diary: Kukkiva kesäpäivä loistoseurassa

Kokemuksia Le grand air -sohvasta

torstai 8. kesäkuuta 2017


Moni on kysellyt kokemuksia meidän Le grand air -sohvasta, ja olen muutamalle luvannut palata asiaan ihan erillisessä postauksessa. En ihmettele että kokemuksia kaivataan, koska tätä sohvaa myy vain kaksi nettikauppaa (Room 21 ja Royal design), ja ymmärtääkseni sitä ei pääse missään koeistumaan tai muuten testaamaan. Tämä tietysti arveluttaa monia, ja mekin mietimme pitkään, että uskallammeko ostaa sohvan "säkissä". Normaalisti huonekaluista juuri sohva, jos joku kaipaisi koeistumista. Kun se the sohva löytyi, joka vastasi kaikkiin mielikuviini, me otimme kuitenkin riskin. Ajattelimme, että jos sohva ei tunnu hyvältä tai se ei muuten vastaa odotuksiamme, ryhdymme palautusrumbaan useiden viikkojen toimitusajasta huolimatta. (Huomasin, että toimitusaika on lyhentynyt muutamaan päivään.)


 Itse sohvassa ei ole ollut mitään valittamista. Se on ihanan muhkea ja persoonallinen sohva, sellainen malli, mitä ei joka iskumaskujyskistä löydy. Tämä on ehdottomasti löhösohva, jossa voi rennosti heittää jalat ylös. Ei siis mikään ryhdikäs, jossa selkäsuorassa ryhdikkäästi pönötetään. Rennosta olemuksesta huolimatta tämä sohva on minusta tyylikäs, varsinkin nyt, kun saimme siihen jokin aika sitten uudet täyspellavaiset päälliset.


Päälliset ovatkin sitten oma tarinansa. Ensimmäisistä jouduimme tehdä reklamaation. Päädyimme alun perin tummanharmaisiin päällisiin, jotka näkyvät esim. Olohuoneen rento kesätunnelma -postauksessa viime kesältä. Ensimmäisten päällisten materiaali oli puuvilla-viskoosi- pellava sekoitetta. Kävi kuitenkin niin, että nuo tummat päälliset alkoivat haalistua valossa todella nopeasti. Ensin katselimme, että ihan kuin ne olisivat vähän vaalentuneet niistä kohdista mihin aurinko osuu, mutta lopulta pinnan haalistumista ei voinut olla huomaamatta, koska se oli niin selkeä. 
Teimme reklamaation Room 21:lle, ja on kiva kertoa, että me saimme tuossa tilanteessa oikein hyvää asiakaspalvelua. Meille luvattiin uudet päälliset. Onneksi tässä sohvassa ei ollut kiinteää verhoilua, vaan kaikki päälliset ovat vaihdettavia. Oikeastaan yksi tämän sohvan idea onkin, että siihen voi halutessaan hankkia erivärisiä päällisiä, ja vaihdella kodin tunnelmaa. 
Isojen ikkunoiden takia meidän olohuoneeseen tulee todella paljon valoa, mutta silti sohvat eivät saisi haalistua muutamassa kuukaudessa. Asiakaspalvelun mukaan samaa ongelmaa ei yleisesti ole ollut. Minä silti tietysti pelkäsin, että sama tapahtuisi uudelleen tummanharmaiden päällisten kanssa. Päädyimmekin kysymään onnistuisiko, että valitsisimme uusiin päällisiin vaaleamman, auringolle vähemmän alttiin sävyn, ja sehän onneksi onnistui.


Minähän haaveilin valkoisesta rennosta pellavasohvasta jo aikoinaan Sydamentykytyksiä haasteessa. Samaa henkeä tässä onkin kuin Gervasonin Ghost -sohvassa, hinta kuitenkin kohtuullisempi. Valkoisen suhteen tajusin kuitenkin realiteetit. Meillä ei valkoinen poikien kanssa pitkään olisi valkoinen, ja siitä ajatuksesta luovuttiin. Nyt kun sohviin saatiin vaalemmat päälliset, tummanharmaaseen verrattuna koko alakerran yhtenäinen tila raikastui. Misty grey -sävy, johon siis päädyimme, ei ollut myynnissä vielä silloin, kun me hankimme sohvan ja loveseatin. Itse asiassa kaikki nämä pellavaiset eksklusiiviset Designer Guild -kankaat eri sävyissä tulivat myyntiin sitten vähän myöhemmin. Kangas on tuntunut käytössä todella laadukkaalta. Se on täyttä pellavaa korkealla kulutuksenkestolla. Pesty pellava antaa ihan omanlaisensa ilmeen ja tuntuman tälle sohvalle.

 Huolimatta siitä, että päällisen kanssa jouduttiin vähän säätämään, olen edelleen ihan rakastunut tähän meidän sohvaan ja myös loveseattiin. Yhtä aikaa moderni ja klassinen ilme miellyttää silmää varmasti pitkään.

Tarkennan vielä, että tällä kertaa ei ollut kyse yhteistyöpostauksesta.

Magnoliahuumaa

torstai 1. kesäkuuta 2017



Rehasin sitten kukkahulluna koko perheen viikko sitten Helsinkiin nähdäkseni tämän näyn.
Voin kertoa, että kannatti!
Mies tietää jo, että lempikukkani magnolian täydellisen kukkimishetken perässä seikkaillaan joka kevät pitkin Helsinkiä. Pojat sen sijaan eivät varsinkaan ruuhkassa olleet kovin innostuneita tästä retkestä. Onneksi olin pakannut pojille eväät mukaan, ja yhden pysäkin taktiikalla päästiin perille. Tai no... oikeastaan alkuperäisessä suunnitelmassa olisimme ajaneet ensin Viikkiin asti, koska Viikin magnoliapuiden kukintaa en ole koskaan nähnyt, enkä nähnyt sitten nytkään. Tämä Puu-Käpylän loistomagnolia riitti kuitenkin minulle, koska se oli juuri parhaimmillaan ja niin upea.



Sattumalta talon asukas ja magnoliapuun aikoinaan istuttanut rouva tuli ulos, kun minä hiippailin tieltä käsin ihastelemassa puuta. Huikkasin, että saanko ihastella puuta ja ottaa siitä muutaman kuvan. Hän sanoi ehdottomasti, ja kysyi haluanko tulla pihaan. Ei tarvinnut kahta kertaa kutsua. Siinä vaiheessa paljastin, että olen itse asiassa tullut katsomaan hänen magnoliaansa Espoosta, eikä tämä ole edes ensimmäinen kevät. Rouva hymyili, että en ole ainut, joka hänen magnoliapuutaan tulee tai pysähtyy ihastelemaan. Puu-Käpylän Kalervonkadun magnolia onkin ihan nähtävyys. Minä tietysti käytin tilaisuuden hyödyksi ja kyselin rouvalta hänen magnoliapuustaan ja kokemuksiaan sen hoidosta.



Tämä magnolia on kuulemma jo 23-vuotias, mutta se kukki ensimmäisen kerran vasta kahdeksantena keväänään. Sen jälkeen se on kukkinut joka ikinen kevät. Talon asukas kertoi hukanneensa puun mukana tulleen lapun, eikä ollut varma lajikkeesta. Minä sanoisin, että tämä on loistomagnolia, päätellen sen kukkien muodosta ja väristä. Loistokkaalta se todella näyttikin.
Kukinta oli juuri parhaimmillaan viikko sitten. Omistajankin mielestä tänä vuonna sen kukinta oli erityisen kaunis. Minä olen siis pari vuotta sitten nähnyt tämän magnolian ensimmäsen kerran, mutta silloin kukat olivat vielä aikalailla nupulla. Nyt kukat olivat kauniisti auki ja kukkia kasvoi paikoittain jopa tiiviinä ryppäinä, ja ne olivat todella suuria, minun käden kokoisia.
23 vuodessa tästä magnoliasta on kasvanut suuri, ja rouva kertoikin, että oli joskus aikonut leikata sitä, mutta kuullut sitten, että magnoliaa ei saa leikata.
Kukat sointuvat kauniisti talon seinän sävyyn ja koristeellisen ikkunan eteen. Puu näyttää varrmasti upealta myös sisältä, mutta sinne en sentään itseäni kutsunut. Puun kohdalla olevan ikkunan remonttiakin oli siirretty sen takia, että nuput eivät tärveltyisi. Jopa ikkunan kunnostajat olivat ymmärtäneet nuppujen vaalimisen.
Toisenkin hauskan tarinan kuulin puuhun liittyen. Vastapäisessä rakennuksessa on seurakunnan tila ja siellä oli ollut juhlat. Sieltä oli ihmetelty, että kyllä ihmiset kaikenlaista tekevät, kun ovat laittaneet puun täyteen rusetteja.



Rouva ei kuulemma ole puutaan juuri hoitanut. Leikata, kun ei saa ja lannoittanutkaan hän ei sitä ole kuin kompostimultaa joskus sille heittänyt. Paikka on siis kaikesta päätellen magnolialle suotuisa, kun se näin kukoistaa. Lämmin seinusta ja suojassa tuulelta, ja niin tämä kaunokainen antaa parastaan aina keväisin koko kadulle ja kaikille ohikulkijoille tai meille paikalle saapuville fanaatikoille.


Rouva oli selvästi ylpeä puustaan, ja niin minäkin olisin, jos tällainen pihassa kasvaisi. Itse asiassa saattaa vaikka joskus kasvaakin. Haave omassa pihassa kasvavasta magnoliasta tulee nimittäin toteutumaan, koska haimme tällä viikolla pihallemme magnolian taimen. Omaan pihaan valitsin Japaninmagnolia-lajikkeen. Siinä on valkoiset kukat, ja se pärjää suotuisalla paikalla hyvin, aina Keski-Suomen korkeudella asti. Saa nähdä, koska siihen saadaan ensimmäiset kukat, ja miten se ylipäätään selviytyy. Meidän piha on todella valoisa, joten aurinkoa ja lämpöä sen ainakin pitäisi saada.

KYLÄSSÄ: Ystävien skandinaavisen minimalistinen koti

torstai 25. toukokuuta 2017



Olen joskus jakanut teille sisustusinspiraatiota otsikon KYLÄSSÄ alla. Vai muistatteko vielä esimerkiksi viime kesältä ystävien mökin kesähuoneen? Ajattelin herätellä henkiin KYLÄSSÄ -sarjan nyt uudestaan vähän laajemmassa mielessä. Ajatukseni lähti siitä, kun mietin miten monilla ystävilläni on aivan ihania koteja. Jokainen koti on persoonallinen ja asukkaidensa oloinen. Ei ole olemassa kahta samanlaista kotia. Ystävillä kyläillessä ammennan aina itse heidän kodeistaan sisustusinspiraatiota, ja aloin lämmittää ystäviäni avaamaan kotinsa ovet myös teille Kuistin kautta -blogini lukijoille. Kysyin siis muutamilta ystäviltäni saisinko kyläillä heidän luonaan kameran kanssa, ja kertoisivatko he hieman kodeistaan ja vähän ajatuksiaan sisustamisesta. Tämän sarjan sisällä nähdään siis ainakin ystävieni koteja, mutta ehkä muitakin kiinnostavia tai inspiroivia tiloja, joissa vierailen vaikkapa matkoilla.
Nyt siis ensimmäinen koti, joka aloittaa KYLÄSSÄ -sarjan uuden tulemisen.




Ensimmäinen KYLÄSSÄ -sarjan koti on ystävien moderni kivitalo kolmessa kerroksessa, jonka he ovat pitkälle itse rakentaneet. Arkkitehdin heille suunnittelemassa talossa luonnonvalo läpäisee tiloja suurista ikkunoita, ja melkein kuusi metriä korkea olohuone antaa tilantuntua ja kolmiulotteisuutta.





Ystäväni sisustustyyli on skandinaavinen ja minimalistinen. Tyyliin sopien musta, valkoinen ja harmaa ovat olleet heillä sisustusvärejä jo silloin, kun he vuonna 2008 hankkivat ja remontoivat ensimmäisen kotinsa. Myös tässä kodissa nuo hillityt värit ovat kaiken pohjana, ja lisäksi mukaan on otettu myös vaalea puu. Esimerkiksi saarniparketti tuokin kauniisti pehmeyttä tiloihin. Kuulemma ystäväni saattaisi ottaa nyt mukaan vähän enemmän värejä ja sisustaa vähän runsaammin, jos suunnittelisi uutta kotia.



Erityistä tässä kodissa on esimerkiksi koko ensimmäisen kerroksen pituinen aito betoniseinä. Se oli talon asukkaiden harras toive kohta 6 vuotta sitten, kun he ryhtyivät suunnitelemaan taloa. Asukkaat kertovat, että vaikka kaikenlainen betonirakentaminen on ollut nosteessa viime vuodet, niin silloin kun tätä taloa rakennettiin, siitä ei vielä ollut niin paljon tietoa. Betoniseinä yhdessä mustien ikkunanpuitteiden kanssa tuokin yhtenäiseen tilaan upeasti loft-henkeä.



Muistan, kun kävin ystävieni luona tässä kodissa ensimmäisen kerran. Kiinnitin tuolihulluna yksityiskohdista ensimmäisenä huomiota Bertoian vuonna 1955 suunnittelemaan Diamond-tuoliin. Ystäväni mainitseekin timanttituolin lempiesineeksi kodissaan, enkä ihmettele. Niin kaunis klassikko tuo tuoli on, ja täydellinen tuossa paikallaan. Arvaatte varmasti, mistä minut aina löytää, kun tässä kodissa vierailen. Ystäväni lempinäkymä ja -paikka heidän kodissa löytyy ensimmäisestä kuvasta. Tuon pöydän äärestä hän useimmiten löytää itsensä, katselemasta kerroksen menoa tai näkymää suuresta ikkunasta.



Ystäväni pitää timanttituolin lisäksi muutenkin 50-60-luvun muotoilusta, jota heidän kodissaan edustaa myös esimerkiksi Artekin "käsigranaatti"-valaisimet ja stringhylly. Myös Hakolan sohvassa on samaa keveyttä ja siroa muotokieltä.



Makuuhuoneen sisustuksessa luotetaan samaan minimalistiseen tyyliin, ja käyttäen pehmeitä luonnonmateriaaleja. Tyyli antaa ansaitun huomion suurelle ikkunalle ja siitä avautuvalle maisemalle. Asukkaat arvostavatkin sitä, että kaikista kodin ikkunoista näkee luontoa, mikä ei tiiviisti rakennetuilla asuinalueilla Pääkaupunkiseudulla ole itsestäänselvyys.




Minusta hauska ratkaisu lasten huoneiden osalta on, että pojilla on makuuhuone yläkerrassa ja leikkihuone alakerrassa. Meilläkin lelut aina kulkeutuvat joka tapauksessa alakertaan ja työhuone onkin välillä leikkihuoneena. Tässä kodissa lasten makuuhuone on pääasiassa rauhoitettu nukkumiselle, ja leikille on ihan oma tilansa siinä kerroksessa, missä muutenkin vietetään eniten aikaa. 



Ystäväni sisustusmotto on: Less is more. Hänellä on silti silmää myös harkituille yksityiskohdille. Vessan tasolla on esimerkiksi kaunis asetelma. Laatoituksen tiililadonta tuo myös kivasti juttua tähän tilaan.



Kellarikerroksesta löytyy esimerkiksi kutsuvat kylpytilat. Olen ihastellut tuota pukeutumispaikkaa, koska jonkinlainen vilpola oli haaveissa meilläkin, mutta ei sitten lopulta mahtunut suunnitelmaan.

Tämä koti on asukkailleen paikka missä kokoonnutaan perheenä, jonne tykätään kutsua ystäviä kylään ja myös paikka rauhoittumiseen.

Kuvat: 1, 3, 5, 7, 9, 11, 13, 16, 17, 19, 20, 22, 23.
Tomi Heikkinen