Sisustaminen on se mistä kaikki alkoi, ja sitä Kuistin kautta ennen kaikkea on edelleen; sisustusblogi. Blogini sai alkunsa huhtikuussa 2013, kun asuimme vielä Helsingissä 1901 vuonna rakennetun puutalon kulmassa.
Blogini on siis nimetty silloisen kotimme lasikuistin mukaan. Päätin että blogin nimi pysyy, vaikka tuo koti ja lasikuisti jäivät, kun ryhdyimme omakotitaloprojektiin Espoossa. Aikoinaan kämäisessä opiskelija-asunnossa asuessa haaveilin niin kaupunkiasunnosta kuin omakotitalosta. Olen onnekas, koska olen saanut toteuttaa erilaisia asumisen haaveitani, kun olemme remontoineet niin kodin 20-luvun kerrostaloon kantakaupungissa, 1901 vuonna rakennetun puutalon kulmaan kuin nyt uuteen omakotitaloon.
Tyyli on pysynyt modernin klassisena, ja varmasti juuri blogini ansiosta myös kirkastunut.
Blogissani näkyy otoksia myös muusta elämästäni. Työni teatteriopettajana ei ole salaisuus, mutta sen olen tietoisesti rajannut blogin ulkopuolelle, vaikka taide ja luovuus varmasti heijastuvat tänne ja toisin päin.
Olen äiti kahdelle ihanalle pojalle, ja aina silloin tällöin lapsiperhe elämästä voi lukea. Kaatuneet puurolautaset, välillä huonosti nukutut yöt tai raejuustot sukan pohjassa jäävät arjessa kuvaamatta, vaikka niitäkin meillä tietenkin on. Jääköön siis arkirealistisimmat kuvaukset sen tyylilajin bloggareille.
Kuistin kautta on aina ollut itselleni paikka suhteellisen kepeälle sisustusintoilulle, ja muulle visuaaliselle luovuudelle. Esteetikkona saan voimaa elämän kauniiden hetkien ja asioiden äärellä. Vaikka kuistia sen perinteisimmässä mielessä nykyisessä kodissamme ei enää olekaan, niin edelleen Kuistin Kautta kuljetaan niin lähelle kuin kauas, innostuen ja fiilistellen.
Olen äiti kahdelle ihanalle pojalle, ja aina silloin tällöin lapsiperhe elämästä voi lukea. Kaatuneet puurolautaset, välillä huonosti nukutut yöt tai raejuustot sukan pohjassa jäävät arjessa kuvaamatta, vaikka niitäkin meillä tietenkin on. Jääköön siis arkirealistisimmat kuvaukset sen tyylilajin bloggareille.
Kuistin kautta on aina ollut itselleni paikka suhteellisen kepeälle sisustusintoilulle, ja muulle visuaaliselle luovuudelle. Esteetikkona saan voimaa elämän kauniiden hetkien ja asioiden äärellä. Vaikka kuistia sen perinteisimmässä mielessä nykyisessä kodissamme ei enää olekaan, niin edelleen Kuistin Kautta kuljetaan niin lähelle kuin kauas, innostuen ja fiilistellen.
Toivottavasti blogini tuo piritystä sinullekin, ja saat täältä hyvää mieltä ja inspiraatiota.
Heidi
